Beginning of the End: Kuivuutta ja kuumuutta, lukulomaa ja loppukevään tunnelmia

Kello on puoli kuusi iltapäivällä, ja kampus on epätavallisen hiljainen. Lukuvuoden loppu on alkanut, mikä tarkoittaa sitä että kolmen ja puolen viikon päästä MUWCIn kakkosvuotiset valmistuvat, ja ykkösvuotiset pääsevät kesälomalle. Suomi onkin alkanut pikkuhiljaa hiipiä mieliin vauhdikkaan kakkoslukukauden hidastuessa - tosin ristiriitaisin tunnelmin.

Kakkosvuotisilla on jo alkanut lukuloma, jota varten lähes kaikki ovat vetäytyneet niin sanottuihin "study roomeihinsa" opiskelemaan kirjoituksia varten. Niinpä koulussa ja ylipäätään kampuksella on hiljainen ja työntäyteinen tunnelma - osa oppilaista jopa nukkuu luokissa. 

Itselläni on vielä neljä päivää koulua ennen omaa lukulomaani. Kirjoitan viikon päästä itsenäisen suomen kielen, ja kahden viikon päästä matematiikan, joiden lisäksi muista aineista on vuoden loppukokeet. Tämän lisäksi viikonloppuna odottaa Theory of Knowledge-esitelmä ja teatterin final collaborative project, eli ryhmissä tehty 15-minuuttinen esitys ja portfolio. Osa opettajista onkin alkanut jo lopettelemaan tunteja, jotta itsenäiseen työhön jäisi enemmän aikaa.

Elämän rytmi on siis tällä hetkellä aikalailla seuraava: aamulla kouluun niille tunneille joita on, koulun jälkeen syömään ja nukkumaan päivän kuumimmat tunnit pois, ja sitten kirjastoon, josta henkilökohtaisesti palaan vielä ihan ihmisten aikoihin (i.e keskiyöllä), mutta jossa jotkut kukkuvat aamutunneille asti. Toki myös sosiaalinen puoli kuuluu UWC-elämään irroittamattomana osana, mutta tässä vaiheessa vuotta ihmissuhteet alkavat olla sen verran tasoittuneita, ettei niin sanottuun "sosialisoimiseen" käytä enää niin paljoa aikaa, kun luottaa siihen että omat kaverit pysyvät. Toiseksi yleensä ne kaveritkin ovat siellä kirjastossa, joten kuten sanottu, koulun ulkopuolinen kampus on melko autio.  

Se, että kampuksella vallitseva yleinen unirytmi on jonkun aikaa ollut täysin absurdi (tarkoittaen sitä, että ihmiset nukkuvat muutaman tunnin öisin ja loput keskellä päivää), ei tosin ole täysin opiskelun takia. Intiassa on nimittäin jo jonkun aikaa ollut kesä, joka tarkoittaa yli 40 asteen lämpötiloja joka päivä - ennen iltaa on siis mahdotonta saada lähes mitään aikaan. Normaaliin intialaiseen kesään lisättynä tänä vuonna yölämpötilat eivät ole laskeneet normaaliin tapaan, vaan jäävät nekin yli 30 asteeseen, joka on tuottanut suuria ongelmia esimerkiksi maanviljelijöille.

Opiskeluongelmat onkin aika pieniä siihen verrattuna, että Maharashtran osavaltiossa vallitseva kuivuus on pahin 100 vuoteen, ja jatkuva vedensaanti on harvalle itsestäänselvyys. 

Samaan aikaan koulun loppumisen kanssa mieleen on tietysti hiipinyt myös se ajatus, että ensimmäinen vuosi MUWCIssa alkaa kohta olla ohi. Puolet ihmisistä, joiden kanssa on elänyt yhdeksän tiivistä kuukautta, valmistuu kohta - suunnaten eri puolille maailmaa. Ajatus siitä, ettei suurinta osaa heistä näe enää ikinä, on outo ja pelottava. Sillä vaikka välillä yksityisyydenpuute ja kolmen huonekaverin kanssa eläminen käy raskaaksi, niin samalla ihmisiin kasvaa kiinni enemmän kuin koti-Suomessa. Kun joudut elämään niin intensiivisessä ympäristössä, opit myös elämään toisten ihmisten kanssa - ja esimerkiksi huonekavereiden kanssa muodostuu lähes symbioottinen suhde.

On hassua, miten aluksi ei tiedä, sopeutuuko; kaipaa omaa rauhaa ja kotimaata. Ja sitten vuosi kuluu, ja jossain vaiheessa huomaa kotiutuvansa. 

Ja kun joutuukin olemaan ilman sitä kaikkea, huomaa, ettei enää tiedä miten. Kotimaahan palaaminen tuntuu vieraalta ja kaukaiselta - vaikka odotan tiettyjä asioita Suomesta, niin koen myös syvää ristiriitaisuutta sinne palaamisesta. 

Tosin siitä huolimatta on mainittava, että tiettyjä asioita ei kesän aikana tule ikävä. Olen nimittäin tässä vaiheessa vuotta lopen kyllästynyt jatkuvaan riisin ja dalin syöntiin, joita tarjotaan Intiassa joka aterialla. Ja kun omasta wadasta löytyi pari viikkoa sitten käärmepesä (sen jälkeen kun pihalta bongattiin yhtäkkiä 11 käärmettä päivän sisään), kaipasi yhtäkkiä aika paljon kaupunkiin. Sitä paitsi suomalaisilta saamastani kateudesta huolimatta jokapäiväisessä 40 asteessa ei ole mitään hauskaa, ja Suomen sateinen kesäkuu tuntuu yhtäkkiä oudon houkuttelevalta. 

Oon alkanut saamaan jonkunlaisia kuvia, ikäänkuin välähdyksiä, Suomesta - ihan kuin alitajunta olisi pikkuhiljaa valmistautumassa taas Eurooppaan. Saan välillä esimerkiksi mielikuvia siitä, että on aurinkoinen heinäkuun päivä, telkkari on päällä ja ovet auki - eikä ole mitään tekemistä. Ja siinä mielikuvassa on jotain todella rauhoittavaa. 

Mutta ylläkin mainituista asioista huolimatta en koe olevani valmis siihen, että ensimmäinen Intia-vuosi loppuu. 

Sillä vielä viime elokuussa Intia oli valtava möykky tuntemattomuutta, sekasortoa, jännitystä ja outoa ruokaa. Nyt se on maa, johon olen luonut tarinoita ja muistoja; kasvoja ja paikkoja. Tämä vuosi on ollut niin absurdi ja tapahtumarikas, etten ole valitettavasti blogiinkaan saanut kaikkea laitettua ylös, ja ajattelin vielä ennen lukuvuoden loppua tehdä kertauksen vuoden tärkeimmistä tapahtumista. 

Palaan siis varmaan kirjoituksien jälkeen tänne blogin puolelle!

- Ella 

Surviving IB: Koulunkäynnistä

Ajattelin tällä kertaa kertoa vähän siitä, millaista on suorittaa kansainvälistä ylioppilastutkintoa Intiassa ja UWC:ssa, ja mitä aineita opiskelen.

Opiskelen ensinnäkin siis IB-tutkintoa, jossa luetaan kuutta eri ainetta joko standardina tai high levelinä. Aineet on jaettu kuuteen eri ryhmään, joista jokaisesta pitää valita yksi, ja alle oonkin listannut mun omat ainevalinnat. Tutkinnon loppuarvosana on korkeintaan 45, joka koostuu 42 ainepisteestä, ja kolmesta lisäpisteestä. Jokaisesta aineesta voi siis saada arvosanat 1-7, ja lisäpisteet koostuvat TOK-numerosta ja Extended Essaysta, eli 4000-sanaisesta tutkielmasta.

Group 1: 1st language
G1-aineena mulla on English Language&Literature HL-tasolla. Toinen vaihtoehto on pelkkä Literature, mutta näiden kahden erona on se, että L&L käsittelee kirjallisuuden lisäksi mediaa ja kieltä vallan välineenä. Tunnilla käsitellään siis todella laajasti erilaisia tekstejä, kuten blogeja, uutisia, videoita, kampanjoita ja mainoksia, ja niiden yhteiskunnallista vaikutusta.

Group 2: 2nd language
G2-aineella tarkoitetaan toista kieltä, jota voi ottaa joko B- tai ab-tasolla. B-taso tarkoittaa jo aiemmin aloitettua kieltä, ja ab alkeistasoa. Itse en ota G2-kieltä, vaan teen itseopiskeluna SL-tason suomea, joka lasketaan G1-kieleksi. Mulla on siis poikkeuksellisesti kaksi G1-kieltä, jolla korvaan G2:n. Lisäksi suomi on yksivuotinen aine, joten kirjoitan sen tänä keväänä.

Group 3: Humanities
Mun humanistinen aine on Global Politics HL, eli maailmanpolitiikka. Tämän voisi helposti vetää yhteen yhteiskuntaopin kanssa, mutta se on itse asiassa todella erilainen aine; global politicsissa ei niinkään tutkita EU:n rakenteita tai maansisäisiä poliittisia systeemejä, vaan kansainvälisiä suhteita, globalisaatiota, köyhyyttä ja ihmisoikeuksia. Global Politics on siitä mielenkiintoinen aine, että se liittyy täysin oikeaan elämään, ja aineessa tehdään jatkuvasti "case studyja", eli tiettyyn konfliktiin, järjestöön tai maahan liittyviä tutkimuksia.

Group 4: Sciences
Jokaisen painajainen: IB-tieteet. Itse käyn SL-biologiaa, joka on kiinnostavaa, mutta haastavaa. Tiedeaineet ovat IB:llä yleisesti todella haastavia, ja eroavat täysin suomalaisesta tavasta opiskella tieteitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että siinä missä Suomessa biologia liittyi vesien, metsien ja ihmisten fysiologian opiskeluun, IB:llä käydään läpi sitä miten diploidisolut jakauvat meioosin aikana, tai miten geelielektroforeesia ja polymeraasiketjureaktiota käytetään DNA:n profiloinnissa. Lisäksi suunnitellaan ja toteutetaan itse labroja, joka suomalaisesta systeemistä tulevalle voi olla haastavaa, koska jouduin esimerkiksi itse suunnittelemaan laboratoriokokeen entsyymeistä, kun olin aiemmin kuullut koko sanasta vain pikaisesti terveystiedon tunnilla.

Group 5: Mathematics
IB tarjoaa viittä eri tasoa matematiikasta; Math Studies 1 year/2 years, Math SL, Math HL ja Further Mathematics. Itse käyn, heh, Math Studies 1 year, eli alinta tasoa yksivuotisena kurssina. Yllätyksellisesti myös matematiikka, varsinkin Studies, eroaa lähes kokonaan Suomessa opetettavasta matematiikasta. Aiheita painotetaan ja opetetaan eri tavalla, ja en itse keksi kamalasti asioita, jotka voisin yhdistää oikeaan elämään. Lisäksi matematiikasta tehdään Internal Assessment, eli noin 16-sivuinen loppututkielma. Tein omani tilastotieteestä, ja aiheeni oli korrelaatio naisten keskimääräisten kouluvuosien ja maiden keskimääräisen syntyvyyden välillä. Kirjoitan tosiaan myös matematiikan tänä keväänä, joten ensi vuonna tulen opiskelemaan vain neljää ainetta.

Group 6: Arts
Henkilökohtainen lempiryhmäni! Taideaineena opiskelen Higher Level teatteria, joka on rankan IB:n keskellä ihan mielettömän hyvää vaihtelua, ja oikeasti tosi inspiroivaa. Teatteri ei IB:llä missään nimessä ole luppoaikaa, vaan on itse asiassa yksi uuvuttavimmista ja eniten aikaa vievistä aineista, mutta sopii niille jotka siitä nauttivat. Teatteriin kuuluu teoriaa ja improvisaatiota, tutkielmaesitelmiä, soolo, ryhmäprojekti, oppilasohjaus ja MUWCIssa myös Theater Season, jolloin valmistellaan kokopitkä näytelmä koko koulun laajuiselle, kaksi viikkoa kestävälle "teatterikaudelle". Pääsin itse näyttelemään tänä vuonna pääroolia ykkösvuoden opiskelijoiden näytelmässä, joka oli mahtava kokemus, mutta samalla todella rankkaa.

+ People, Nations & Cultures/Theory of Knowledge 
IB-tutkintoon kuuluu myös ensimmäisen vuoden kestävä PNC/TOK-kurssi. Kurssilla käsitellään nimenmukaisesti tiedonteoriaa, ja MUWCIssa kurssiin kuuluu myös PNC, joka tarkoittaa koulutuksen, rauhan ja väkivallan sekä ympäristön opiskelua. Tätä ainetta ei kirjoiteta, mutta siitä tehdään essee ja esitelmä, joista voi saada 1-3 lisäpistettä IB-tutkintoon. Itse en tarkoituksella koskaan opiskellut filosofiaa, joten "miten voimme tietää mitään"-tyyppinen kurssi ei ole ollut sitä parasta UWC-aikaa, mutta toisille se taas on todella kiinnostavaa. Lisäksi tämä osa kehitettiin IB-tutkintoon itse asiassa MUWCIssa, joten se otetaan melko vakavasti.

Yleistä IB:llä opiskelusta

Yleisesti ottaen IB on samaan aikaan paljon kiinnostavampi mutta myös miljoona kertaa rankempi kuin kansallinen ylioppilastutkinto. Lukion käyminen Suomessa, varsinkin erityislukiossa, tuntuu lähinnä laiskottelulta siihen työmäärään verrattuna, mikä meille annetaan täällä.
Lisäksi IB:llä on haastavaa se, että tunnit kestää vaan 45 minuuttia ja monet opettajat poistavat blockeja, joten työmäärä on paljon enemmän omalla vastuulla. Siihen oli aluksi vaikea tottua, koska no, ei Suomessa koeviikkojen ulkopuolella tule kamalasti opiskeltua. Nykyään omakin työmoraalini on kasvanut melko paljon, ja tiedän paremmin, mitä IB haluaa.
IB:llä ehkä sekä hyvä että huono puoli on se, että on pakko olla kiinnostunut, jos haluaa selvitä. Opiskelu on yliopistotasoista, ja jotta riittää energiaa oppia asiat, on pakko jotenkin kehittää intohimo aineita kohtaan. Tämä on hyvä sikäli, että IB:ltä (varsinkin UWC:ssa) jää käteen enemmän kuin suomalaisesta lukiosta, mutta toisaalta jos ei esimerkiksi pidä matematiikasta (krhm), voi olla vaikeuksia päästä läpi. IB:lle tyypillistä on kaikkien aineiden yhdistäminen yhteiskunnallisuuteen, joka korostuu entisestään UWC-kouluissa. Lisäksi UWC:ssa tuleva etu on se, että näkökulmia asioihin saa niin monesta eri perspektiivistä; esimerkiksi Global Politicsin tunnilla väittelyt saavat täysin uutta kipinää, kun ihmisiä tulee jokaisesta maailman kolkasta.

Mulla oli itsenällikin suuria vaikeuksia läpäistä puolia mun aineista ensimmäisen lukukauden aikana. Mun keskiarvo Suomessa roikkui yhdeksikön paremmalla puolella, mutta IB oli aluksi pieni shokki. Aloin vasta lukukauden lopussa tottua uuteen systeemiin, ja tällä lukukaudella oon taas alkanut saamaan hyviä numeroita - IB:llä tärkeintä on valita aineet joista pitää ja pistää niihin paljon töitä.

Henkilökohtaisesti mulla onkin omat ongelmani IB:n kanssa, kuten se, että en voi käsittää miksi koetaan hyödyllisenä niin valtavan työmäärän latoaminen oppilaille - sillä vaikka IB parhaimmillaan on todella mielenkiintoista ja antoisaa, niin se mitä se on pahimmillaan tarkoittaa pyörtymisiä, itkua ja breakdowneja. En vähättele suomalaista lukiota tai sen rankkuutta, mutta kun itse katson nyt taaksepäin, lähinnä naureskelen sille, miksi ikinä valitin läksyistä tai koeviikosta.
Toiseksi on tietenkin se fakta, että suomalainen koulujärjestelmä on yksi maailman parhaista, ja olen vasta tänne tultuani alkanut näkemään miksi. Yksi sen parhaista puolista on sanottu olevan opettajien laadukkuus, josta en ennen ollut samaa mieltä; nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että Suomi on yksi ainoista maista, joissa opettajilla on myös pedagoginen rooli. Tästä "opettaja on yksi vanhemmista"-aiheesta on vähätelty paljon, eikä asian tietenkään ihan noin pitäisi olla, mutta voisin väittää että se muuttaa lasten ja nuorten koulutien täysin. Kansainvälisesti katsottuna opettajat eivät niinkään välitä siitä, mitä tapahtuu luokan ulkopuolella, ja monet tuntevat jonkunlaista ylimielisyyttä omaa ainettaan kohtaan; moni esimerkiksi loukkaantuu henkilökohtaisesti tuntien tai tehtävien väliinjäämisestä, eikä aina muista että IB:llä käydään myös viittä muuta ainetta.

Joka tapauksessa, esimerkiksi breakdownit on tosiaan aika ääripää, ja yleensä ilmestyvät IB:n rankimmilla jaksoilla. IB:n rankat jaksot ovatkin jossain aivan uudella stressin tasolla, kun taas helpommat jaksot ovat oikeasti todella antoisia. Kunhan IB:n työrytmiin tottuu, voi siitä saada mielettömästi irti; oon esimerkiksi kokenut että IB on lisännyt mun tietoa asioista paljon enemmän kuin suurimmaksi osaksi yleissivistykseen painottuva suomalainen koulusysteemi. Oon kehittynyt huomattavasti yleisölle puhumisessa, asiatekstien kirjoittamisessa, argumentoinnissa, johtamisessa ja projektien suunnittelussa - vaikka osaksi tämä on myös UWC:n etuja. IB on siis kunnianhimoinen tutkinto, joka myös kehittää enemmän kuin muut tutkinnot.  Lisäksi UWC, jossa koko tutkinto itse asiassa kehitettiin, on ihanteellinen ympäristö IB:lle, sillä esimerkiksi tutkinnon runkoon kuuluvassa CAS-ohjelmassa on laajemmin mahdollisuuksia erilaiselle palvelutyölle kuin Suomessa.

Jos siis jotkut ovat hakeneet IB:lle ensi vuodeksi, tai miettivät sinne menoa lukion jälkeen, niin kehotan ottamaan sen mindsetin, että koulu pitää priorisoida, mutta se palkitsee elämän muilla tahoilla. IB sopii niille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnasta ja kansainvälisestä urasta, tai yliopistosta ulkomailla. En itse ollut mitenkään opiskeluorientoitunut, ja sitä paitsi lähdin UWC:hen kokemuksen enkä IB:n takia, mutta alun vaikeuksien jälkeen aloin pärjäämään hyvin. En voi mitenkään kiertää sitä faktaa, että IB:llä täytyy olla valmis erittäin stressaaviin jaksoihin - mutta jos on valmis kasvamaan niistä, niin IB voi antaa loppuelämälle paljon.

- Ella