22.8.2016: Flight to Mumbai
Istuin nousevassa koneessa enkä tuntenut juuri mitään muuta kuin suunnatonta vapautta - vastoin odotuksiani en ollut edes lähellä itkemistä, kun lähdin lentokentältä. Minusta tuntui, että olin vihdoin tekemässä asioita, jotka merkitsivät jotain - vaikka en edes tiennyt mitä se tarkoitti.
Yksi niistä asioista, jotka kaiken tämän jälkeen ovat jääneet mieleen, on koneen saapuminen Mumbaihin. Kun kone alkoi laskeutua, alkoi pilvien alta paljastua kultainen valomeri; ja mitä lähemmäs maata tulimme, sitä kauemmaksi valot kantautuivat. 23 miljoonan asukkaan kaupungin valtava liikenne näkyi koneeseen absurdina kultaisena kaulakoruna, ja kaikki ne rakennukset, jotka ylhäältä näyttivät pilvenpiirtäjiltä paljastuivat valtaviksi slummeiksi. Se on toki vain pieni pala Mumbaita - kaupunkia, jota myöhemmin opin rakastamaan - mutta ensimmäisenä kuvana Intiasta se on painunut mieleen. Ja 23 miljoonaa valoa ilmasta on absurdi näky, oli tilanne mikä tahansa.
Seisoin maahanmuuttokontrollissa valtavan matkalaukkuni kanssa, ja lentokentällä pyöri aseistautuneita poliiseja ja haisi erilaiselta. Päästyäni ulos kentältä, muutama kakkosvuotinen odotti minua kampusbussin ja muiden illalla saapuneiden oppilaiden ja kanssa. Muistan miettineeni, miten kakkosvuotiset pystyivät matkustamaan Mumbaihin ilman aikuisia; ja muutaman kuukauden päästä matkustin itse kolmen kaverini kanssa maan halki.
Ja niin istuin bussissa keskellä yötä eri puolilta maailmaa tulleiden ihmisten kanssa, monsuunisateen ripotellessa sisään bussin ikkunoista, tietämättä mitä vuosi toisi tullessaan. Muistan, kuinka heräsin jossain vaiheessa renkaan paikkaamiseen, ja toisessa huonokuntoisten teiden töyssyihin.
Saavuimme kampukselle kuudelta seuraavana aamuna, ja kun bussi jätti meidät kampuksen parkkipaikalle, tuntui kuin olisin tullut vain viikon mittaiselle kesäleirille. Ensimmäinen päiväni UWC:ssa tuntuu nyt kuin toiselta todellisuudelta.
Intregation Month
Mudgames (c) Vedu Wadhwani
MUWCI-elämä alkoi Integration Weekillä, jota seurasi vielä kolme "integration"-tyyppistä viikonloppua. On hassua, miten IW tuntui elämän pisimmältä viikolta, mutta nyt kun kirjoitan siitä, muistan vaan hassuja pieniä hetkiä. Muistan Second-year Shown, jossa meille esiteltiin koulun toimintaa ja kulttuureja; muistan ensimmäisen päivän Punessa, kampuksen viereisessä kaupungissa; muistan yllä näkyvät mutaleikit monsuunin keskellä. Näiden lisäksi IW koostui palvelutoimintaan, koulunkäyntiin ja harrastusmahdollisuuksiin tutustumisesta, lääkärikäynnistä, tutustumisleikeistä ja kampuksella tarjottavaan tukeen syventymisestä.
Muistan ensimmäisen päivän kampuksen viereisessä kaupungissa Punessa. Olin epävarma siitä, mikä oli turvallista ja mikä ei, ja miten minun tulisi käyttäytyä kadulla. Kakkosvuotiseni opettivat minulle tinkimistä rickshaw-takseissa, ja sinä päivänä tajusin ensimmäistä kertaa kuinka paljon pidän Intiasta.
Integration Weekin jälkeen alkoi koulu, joka auttoi kehittämään rutiineja ja arkea. Jossain vaiheessa piti oikeasti alkaa muodostamaan normaalia elämää MUWCIin, ja aloin ymmärtämään, etten ollut tullut tänne vain kesäleirille.
Koulun alun jälkeen oli tosiaan vielä Integration Weekendit, joihin kuului kiipeilyä koulun viereiselle vuorelle ja "homestaysit" alhaalla sijaitsevissa kylissä. Homestayseiltä onkin jäänyt yksi absurdeimmista hetkistä, jonka olen kokenut, kun istuin vähäosaisen host-perheeni pienen kivitalon lattialla, ja huoneessa olevasta vanhasta televisiosta tuli Discovery-channelin reality-sarja metsureista. Istuin siis köyhässä intialaisessa perheessä katsomassa, kuinka amerikkalaiset valkoiset miehet uhosivat televisiossa.
Shileswarin kylä / Homestays
Mount Wilkinson / kampuksen viereinen vuori
Noin kuukausi lukuvuoden alkamisen jälkeen Intiassa juhlittiin Ganesh-festivaalia. Lähdimme kampukselta paraatissa kohti alhaalla olevia kyliä, joissa festivaali päättyi kyläläisten kanssa tanssimiseen. Lopuksi tehtiin Ganesh-jumalaa kunnioittava seremonia, ja (vain) miehet saivat kastautua kylien läpi kulkevassa Mulshi-joessa.
(c) Emila Dorniak
Project Week
Ensimmäisten viikonloppujen jälkeen arki alkoi tasoittua, kunnes lokakuussa tuli Project Weekin aika. Kuten olen täällä blogissa kertonut, lähdin itse Etelä-Intiaan, Tamil Nadun osavaltioon seuraamaan Sharana-nimisen organisaation työtä. Teimme joka päivä kuusi tuntia töitä slummeissa kasvaneiden lasten kanssa, ja vaikka itselläni on kirkkaana mielessä käsite nimeltä ruokamyrkytys, niin ei se todellakaan ole se, mikä päällimmäisenä jäi käteen.
Diwali
Marraskuussa ollut Diwali oli ehdottomasti viime lukukauden, jos ei koko vuoden, kohokohta. Lähdimme viettämään länsimaisen uudenvuoden ja joulun yhdistelmältä tuntuvaa festivaalia Mumbaihin, joka on varmaan paras kaupunki jossa olen tähän mennessä käynyt. Voit tästäkin lukea lisää arkistosta löytyvästä postauksesta, joten tämän kuvien varaan!
(Saree-disclaimer: Yövyimme kaverini luona, jonka kodinhoitaja tarjoutui auttamaan meitä pukeutumaan intialaista juhlaa varten. Mikäli joku asiaa miettii, niin ns. "cultural appropriation" ei siis ollut illan teemana.)
Plearn / Thaimaa, Eliza / Armenia
Christmas Break
Ensimmäinen lukukausi tuli aikanaan päätökseen, ja lähdin jouluksi Suomeen.
Suomi oli pikainen vierailu yltäkylläisyyteen, pimeyteen ja kylmyyteen; jotain, josta en oikein kerennyt saada mitään irti.
Tosin tulen aina muistamaan, miltä tuntui laskeutua aamukuudelta auringonnousun värjäämälle Frankfurtin lentokentälle, kun oli juuri viettänyt neljä kuukautta Intiassa. Ja takaisinlähtö kieltämättä kirpaisi sen jälkeen, kun oli vähän aikaa saanut maistaa normaalia elämää (joka siis UWC-oppilaille tarkoittaa kotiruokaa ja nukkumista).
Kun joululoman jälkeen istuin taas jeepissä matkalla kampukselle, tuli minua kuitenkin vastaan katujen tutut tuoksut, ihmisvilinä ja liikenteen tööttäykset; ja tajusin, että se tuntui tutulta ja turvalliselta. Intia oli yhtäkkiä alkanut tuntumaan tutummalta kuin Suomi.
Theater Season
Kun toinen lukukausi alkoi ja lensin takaisin Intiaan, tuli ensimmäisenä vastaan Theater Season. Itse Teatterioppilaana itselläni saattoi olla koulun päälle harjoituksia monta tuntia päivässä, ja muistan olleeni jossain vaiheessa pyörtymisen partaalla. Näyttelimme Friedrich Durrenmattin "The Visitin", ja prosessi maksoi lopulta itsensä takaisin kahdella onnistuneella näytöksellä.
Travel Week
Helmikuun puolivälissä tuli Travel Week. Travel Week eroaa Project Weekistä siten, että matka suunnitellaan itse, ja kyseessä on enemmänkin kokea osa Intiaa kuin tehdä projekti. Kuten olen aiemmin blogissani kertonut, suuntasimme norjalaisen, curacaolaisen ja kahden intialaisen kaverini kanssa Etelä-Intiaan, Keralan osavaltioon. Kerala oli sekoitus uskontoja, kulttuureja, rantoja ja viidakkoa, mutta myös huomattavasti turistisempaa aluetta kuin se, missä itse asun. Travel Weekiltä jäi käteen uimisen, palmujen ja parathan lisäksi turistien huiputtamisessa harjaantuneet rickshaw-kuskit ja 36 tunnin junamatka, jonka kaksi meistä (en onneksi tällä kertaa minä) viettivät ruokamyrkytyksessä. Kaikki nämä painuvat kuitenkin loppujenlopuksi mieleen asioina, joille nauraa.
Holi
Holi, joka Euroopassa tunnetaan nimellä "Festival of Colours" on kaikista Intiaan liitetyistä kuvista tuttu festivaali, johon kuuluu värien heittely ja tanssiminen. Värien heittely liittyy hindulaiseen mytologiaan, jonka mukaan Krishna-jumala oli kateellinen puolisonsa Radhan vaaleudelle. Niinpä hänen veljensä päätti värjätä tämän, ja täten Holiin kuuluu vielä tänäkin päivänä pilanteko ja kepposet.
Alla kuvia MUWCIn Holi-juhlista!
Local Project Week
Maaliskuun lopulla tuli eteen vuoden viimeinen palvelutyöhön liittyvä "rutistus": Local Project Week. LPW:llä jokainen lähtee oman palveluohjelmansa kanssa tekemään muutaman päivän mittaista projektia, joka vedetään täysin itsenäisesti.
Esimerkiksi omassa Peace&Justice-streamissani Nose Up-niminen palveluohjelma lähti tekemään katuteatteria, kun taas itse lähdin norjalaisen kaverini kanssa tapaamaan Manavyan toimitusjohtajaa ja HIV-positiivisten nuorten kanssa työskentelevää lääkäriryhmää. Istuimme paljon tapaamisissa, mutta projektiin kuului valtava määrä taustasuunnittelua ja sen jälkeen uuden ohjelman laukaisemista.
Nose Upin harjoitukset (Ciro, Espanja)
Andrea käymässä läpi toimintasuunnitelmaa
End of Year
Ensimmäisen vuoden toiseksi viimeinen aamu. (Andrea / Norja, Leonor / Portugali)
Vuoden päätteeksi kirjoitin vielä kaksi ainetta, suomen ja matikan. Kouluni loppui lukuloman takia toukokuun alussa, jonka jälkeen olen opiskellut, muistellut kulunutta vuotta ja pakannut.
Toinen lukukausi oli niin hetkinen, ettei aina ole ehtinyt pysähtymään - itsekin tajusin vasta pari viikkoa sitten, miten nopeasti kesäloma on tulossa.
On perjantain ja lauantain välinen yö, ja huomenna MUWCIn kakkosvuotiset valmistuvat. Huomenyöllä lähden myös kohti Mumbaita ja Chhatrapati Shivajin lentokenttää. Sitä, johon 272 päivää sitten lensin täysin keltanokkana - tietämättä, millaista elämää tässä valtavassa maassa edes todella eletään.
Olen opetellut raahaamaan elämääni matkalaukussa ympäri maailmaa. Olen opetellut tasapainottelemaan kahden eri elämän välissä, jotka ovat niin erillä toisistaan, ettei kumpikaan voi koskaan ymmärtää toista. Olen opetellut lähtemään ja palaamaan, ja huomenna opin hyvästelemään ihmisiä, joiden kanssa elin vuoden vain jotta he silmän räpäyksessä lähtisivät toiselle puolelle maailmaa.
Ja vaikka itse palaan vielä vuodeksi takaisin, niin on ajatus kesästä ilman MUWCIa jokseenkin outo. Seuraavan kerran kirjoittelenkin varmaan jo Suomen puolelta - ja tällä kertaa toivoin että sataisi ja olisi kylmä.
- Ella
