Backpacking vibes: Syysloma!

Tänään odottaa 22 tunnin junamatka Pondicherryyn, Etelä-Intiaan. Meillä alkaa projektiviikko, ja oma ryhmäni lähtee työskentelemään Sharana-nimisen organisaation kanssa, joka auttaa Pondicherryn katulapsia.
Oon ihan mielettömän innoissani siitä, että pääsen reppureissaamaan Intiassa. En olisi kuvitellut, että matkaan 16-vuotiaana Intian halki junalla tekemään jotain tällästä. Pakko sanoa et tää on varmaan yks siisteimpiä asioita, mitä oon mun tähänastisessa elämässä tehny.

Juututtiin eilen kaupungilla iltaruuhkaan - tai pitäis varmaan sanoa iltakaaokseen. Ruuhkat täällä ei nimittäin suinkaan ole sellasia kehäkolmosen jumeja, missä körötellään hetki hiljaa valtatiellä ja lähdetään sitten taas vetämään. Täällä se tarkoittaa sitä, että seisot keskellä tietä, ja sun ympärillä on autoja joka ikiseen suuntaan. Kukaan ei kunnioita etuajo-oikeuksia tai sellaista asiaa kuin kaistat, ja koska Intian kaduilla ei niinkään näy auktoriteetteja, pitää kuskien itse nousta ulos autosta ja hypätä sen kaaoksen keskelle ohjaamaan liikennettä. Sitten kaikki liikkuu sen metrin eri suuntiin kunnes joku pääsee ulos. Täytyy sanoa, että vaikka itse liikenne oli kaaosta, niin aika ihmeellisellä tiimityöllä ne ihmiset itse avaa niitä tulppia. Täällä onkin sanonta, että jos osaa ajaa Intiassa, osaa ajaa missä vaan.

Ruuhkista huolimatta oon itse tosi ihastunut Puneen, ja oonkin käynyt siellä nyt joka viikonloppu. Punesta (kuten kaikkialta Intiasta) löytää kyllä ääripäät, mutta Pune kuuluu Intian moderneimpiin kaupunkeihin, ja jotkut alueet on todella hienoja. Voit mennä aamuksi kiertelemään pikkukujia, ja ottaa sitten rikshawn valtavaan Phoenix Malliin, jos siltä tuntuu. Ihmiset on avuliaita ja ystävällisiä, ja kaupungista löytää todella kivoja ravintoloita.

Mitä tulee arkeen, niin IB on kyllä iskenyt viime viikkoina aika lujasti, enkä oo kaupunkireissujen lisäksi oikein muuta ehtinyt tehdä. E
Ehkä toinen iso asia mun MUWCI-arjessa on se, että meidän service work on alkanut kunnolla, ja mun stream, eli alue jolla työskentelen, on Peace & Justice. Tää tarkoittaa lähinnä sitä, että maanantaisin meillä on tapaamisia jossa keskustellaan, opiskellaan ja suunnitellaan meidän työtä kyseisessä streamissa. Lisäksi valitsen mun projektit kyseisestä alueesta - oon alkanut työskentelemään Amnesty Internationalin ja Manavya-nimisen organisaation kanssa, jossa me annetaan eväitä elämään HIV-positiivisille lapsille.

Mutta joo, "1st term" eli ensimmäinen lukukausi alkaa olla puolivälissä, ja sen huomaa opettajien halusta kasata töitä kaikille.
 Pysyn tunneilla perässä hyvin, ja muutenkin musta tuntuu että mun enkku ja suomi on nykyään suunnilleen samalla tasolla, mutta kokeissa asia on sitten eri. Pisteet on ihan mielettömän tiukassa, ja opettajat vaatii sulta todella korkeaa tasoa. Itsellekin on monesti käynyt niin, että luulen saaneeni hyvän numeron kokeesta, ja sitten opettaja iskee paperin eteen ja kertoo sen menneen erittäin huonosti. Se on kieltämättä aika musertavaa, varsinkin kun oon itse aina ollut ihan hyvä koulussa - mut täällä on se hyvä puoli, että elämään liittyy valtavasti muutakin kuin koulu. Itse asiassa monet (yliopistot mukaanlukien) arvostaakin meidän Triveni-, eli harrastus- ja palvelutoimintaa akateemista puolta enemmän.
Aion kuitenkin myöhemmin tehdä erikseen postauksen koulunkäynnistä, joten en tällä kertaa siihen mene sen syvemmin. Oon myös vähän suunnitellut mun tulevia postauksia, ja projektiviikon jälkeen teen varmaan kaksiosaisen postauksen kyseisestä matkasta. Sen lisäksi oon ajatellut jonkunnäköstä MyDay- ja Q&A-postausta jossain vaiheessa talvea.

Tää oli nyt vähän tällänen pikainen kuulumispäivitys ennen projektiviikkoa, teen tosiaan sitten vähän isomman postauksen tästä reissuta. Mun pitää vielä pakata loppuun ja käydä syömässä ennen juna-asemalle lähtöä, eli palaillaan lokakuun toisella puolella!
Hyviä syyslomia Suomeen (:

- Ella